Siinä se nyt sitten olisi virallisesti julkisena Ninan pentusuunnitelmat. Mahdolliset pennut syntyvät Nurmijärvellä Katin ja Mikun hoivissa ja tulevat myös heidän kennelnimelleen, mä vaan annan Ninan jalostuslainaan.
Toivotaan todellakin että niitä pentusia saadaan koska Remu alkaa jo olla ikämies näissä hommissa ekakertalaisena ja EHDOTTOMASTI ansaitsisi mahdollisuuden jättää itseään jälkipolville. Nahkoissa on pari muutakin urosta joiden jääminen jalostuksen ulkopuolelle on mulle ensinnäkin harmitus ja toisekseen hämmästys, rotuisekseen tunnistettavia uroksia joilla on koulutusnäyttöä mutta ei jälkeläisiä! Toivotaan että tältä listalta saisivat kaikki mahdollisuuden ja myös sitä jälkeläisnäyttöä, mutta tässä on ainakin Remulla mahdollisuus.
Remu on muutamien koulutusten ja kokeiden kautta tuttu koira ja siskonsa Saimi samaten. Mainioita tyyppejä. Saimi jos olisi joskus lisääntynyt olisin varmaan ollut pentujonossa... Ja jos elämäntilanne olisi toinen, olisin varmaan jonossa tähänkin pentueeseen. Ihan vaan sen takia että mä pidän niiden tavasta tehdä töitä. Ohjaajillaan on varmasti antaa syväluotaavammat selvitykset siitä mitä se todella on, mutta näillä kahdella on halua ja menoa. Saimi on varmistanut paikkansa mun yhtenä suosikkinahkana olemalla vain kertakaikkisen porsas!
Mitä sieltä sitten voisi olla odotettavissa... Mun mielestä. Toimeliaita ja touhukkaita nahkalassieita ainakin. Jonkinasteista letkeää elämänasennetta ja itsenäisyyttä. Voipa ne olla ihan sieviäkin, mutta todennäköisesti kehittyvät kohtuu hitaasti. Uskaltaisin myös toivoa kaunista, kevyttä ja vaivatonta liikuntaa joka näiltä Ninan aiemmiltakin tuntuu löytyvän. Se ei ehkä maailman tehokkaimmalta ja ponnekkaimmalta näytä, mutta ei tarvita mielikuvitusta uskomaan että sitä voisi jatkaa koko päivän. Uskoisin että pennuista voisi hyvin olla harrastuskavereiksikin sellaisilla ohjaajilla jotka eivät odota saavansa tuloksia isänperintönä. Tulokset kun eivät periydy, ne on ne ominaisuudet joita ohjaaja on osannut hyödyntää jotka voivat periytyä. Kaiken kaikkiaan uskoisin tämän yhdistelmän tuottavan mukavia koiraystäviä perheenjäseniksi.
Nina on näin parin vuoden yhteiselon myötä osoittanut aika ihastuttavaa itsevarmuutta, sen maailmaa ei mun mielenliikkeeni paljon ohjaile. Siinä missä muita alkaa hirvittää mun kiukku, Nina istua tapittaa yhtä lempeänä kuin aina. Nina on hyvin ystävällinen perusluonteeltaan ihmisiä kohtaan, sen tavaramerkki on istua tuijottaen muikistellen ja heiluttaa häntää niin että koko pylly pyyhkii maata tai sitten vain vienosti hännänpäätä. Taisteluleikkiä Nina ei edelleenkään osaa, eikä siihen ole suuremmin panostettukaan, itsekseen se mälvää ja peuhaa pehmolelujen kanssa. Sellaista "oikeaa" saalisviettiä siinä tuntuu olevan, oikealla tarkoitan tässä sitä jonka päämääränä on saada saaliseläin kiinni ja tappaa. Kaippa sitä voisi riistaviettisyydeksikin kutsua, mutta Ninalla se vaatii näköärsykkeen ja sitten onkin ihan sama mitä kevätjuhlaliikkeitä ja äänenavauksia mä suoritan. Sinne meni ja toivottavasti tulee pian takaisin. Moni Ninan piirteistä tuntuu olleen jonkin verran myös perinnöllinen ainakin näillä Suomessa asustavilla... Tyypit eivät suuremmin stressiä ota ohjaajistaan ja ovat perusolemukseltaan ystävällisen tasaisia. Lapset tosin tuntuvat perineen reippaasti vilkkautta australialaiselta isältään ja sillä osastolla varmaankin näkyy myös tulevissa pennuissa isän merkitys.
Kaikki tiedustelut pennuista Kati/Miku, sähköpostitse
finalfantasys@luukku.com tai puhelimitse 0415454722. Mä vastailen kyllä erittäin mielelläni tiedusteluihin Ninasta, mutta pennut tulee Kangasniemille joten kaikki viestintä kulkee sitä kautta.
Saimi tokoleirillä 2007 ja 2008
Yllä olevissa kuvissa, neljä ensimmäistä Remu ja loput Remun sisko Saimi.
On meillä muutakin kohta virallista uutta tietoa jaettavaksi. Esko kävi tuhlaamassa mun veronpalautuksia päiväkänneihin ja otti viralliset selkäkuvat. Nyt odotellaan SKL:n lausuntoa. Esko on kuvattu vuotiaana kauttaaltaan terveeksi Ventelässä, joten yllätyksiä en odottanut selviävän tällä käynnillä, mutta SKL:n lausuntokierroksen suhteen olen hyvin avoimin mielin. Jos jotakuta kiinnostaa mitä tällainen ilo mahtaisi maksaa niin Tampereen seutuvilla Eläinklinikka Oivassa alle 25kg koiralle sai hintaan 177,45€ (kuvauksen osuus loppulaskusta, ei poliklinikkamaksua muun toimenpiteen yhteydessä). Oltiin ekaa kertaa ko. klinikan asiakkaina ja saatiin hyvää palvelua kahdeltakin eri eläinlääkäriltä. Eskon kuvaukseen käytettiin aikaa ja sain nähdä kuvat kera eläinlääkärin selostuksen. Kummatkin eläinlääkärit käsittelivät koiria nätisti ja olivat asiakkaalle miellyttäviä.
Kuten ehkä rivien välistä voi todeta reissussa oli mukana myös toinen potilas. Se meidän talouden tosipotilas eli Keke. Tällä kertaa kuitenkin ihan rutiinitarkastuksessa hampaiden suhteen. Jos joku lukija ei muista tai ole kuullut niin Kekellä on molemmat alakulmahampaat operoitu nuorena melko hävyttömän yläpurennan tuoman hampaiden virheasennon vuoksi. Hienolta nimeltään ko. operaation on pulpa-amputaatio. Tuon operaation onnistumista pitää seurata vuosittain ja tunnustan tässä julkisesti että olen ollut huono koiranomistaja ja viime vuonna Gee ei käynyt tarkastuksessa ollenkaan. Sain onneksi synninpäästön tuosta laiminlyönnistä siinä mielessä että hampaat on kunnossa. Paikat on tiiviit eikä merkkejä tulehduksesta! Hampaat saivat uudet pinnoitteet ja taas mennään vuosi eteenpäin. Noita hammashommia ei ihan joka eläinlääkäri tee ja sillä perusteella Oiva meille tällä kertaa valikoituikin kun sieltä löytyy hammasosaamista. Noin muutoin ollaan seesteisessä vaiheessa Keksun vaivojen suhteen. Toivotaan että tilanne jatkuu tällaisena vielä pitkään. Sen verran täytyy Keksusta vielä sanoa että on se muru. Ihan uskomattoman persoonallinen ja rakas otus. Ehkä vähän lellikkikin tässä taloudessa, mutta eikö ne vaikeimmat lapset aina?
EDIT. Ja Esko sai selästään puhtaat paperit!
