Pretty as pie

Judy's Magician Magic Zone

Eskon lapset ne vaan kaunistuu! Ulkomuodollisesti näistä hämmästyttävän monet miellyttää mua suuresti ja se on melkosen ihanaa. Harvaa valitettavasti pääsee pahemmin tapaileen niin luonne puoleen ei oikein oo sanottavaa kuin että melko tyytyväisiä tuntuvat olevan koditkin. Piitu eli tuo kuvan Judy's Magician Magic Zone asuu tässä samalla kylällä niin päästään tapaileen ja on kyllä niin kiva koira että voisin ottaa meille asuun!

Tänään käytiin isukin ja tyttären kanssa näyttelyssä Lahdessa ilman merkittävää menestystä. Molemmille ERI ja SA luokkasijoituksella. Mukana oli myös kääpiöpinserivahvistus Nelli ja Jenni. Kerrankin otin myös kameran mukaan joten tässä satoa:

2016 lyhyesti

BH JK1 Final Fantasy's Friend of Mine

...jotain kuitenkin unohtuu.

Omasta laumasta Kekellä ja Eskolla oli treenivuosi. Keke pääsi tekemään maastojakin ja molemmat tottistelivat. Keppuli teki BH:n ja starttasi niin tokossa kuin pk-jäljelläkin, Kekkulilla on nyt plakkarissa JK1! Vähän oli haaveissa lähteä seuraavalle kaudelle treenaamaan haun ja ek:n ykkösluokkiin, mutta joulun alla Keken fistelia uusi. Lääkitys on dopingia, katsotaan jos peppu tulee kuntoon jos uskaltaa pitää lääkityksestä taukoa niin että voisi startata. Esko teki BH:n. Rallytoko ja toko myös kiinnostaisi taas molempien kanssa, katsotaan mitä saadaan aikaan. Fistelia ei ainakaan nosta treenimotivaatiota. Eskon kanssa ollaan käyty säännöllisesti läpi vuoden aksaamassa ja 2017 tavoitteeksi otettiin startata virallisissa. Heti loppiaisena se tavoite täyttyi kahdella hylly-radalla.

mölliaksan voittajat

Esko pyörähti muutaman kerran näyttelyssä parhaana saavutuksena joulukuussa Messarin Voittaja-näyttelyn VSP. Muutenkin näytelmävuosi oli mukavan menestyksekäs meidän mittapuulla, vain kerran jäi ERI ja SA saamatta. Tämän vuoden näytelmät starttaa tulevana sunnuntaina Lahdessa ja seuraavana on vuorossa helmikuussa erkkari Vantaalla. Heinäkuun alussa on Harry Tast Tuusulassa nahkoilla, sinne mennään kun en ole vielä koskaan päässyt Tastille yhtään koiraa näyttämään ja mielipide kiinnostaa. Tulevan sunnuntain Lahdessa arvostelee Pirjo Aaltonen jolla Esko kävi pentunäyttelyssä, mielenkiintoista nähdä mitä ko. tuomari nyt tykkää. Kovin suurta motivaatiota näyttelyiden kiertämiseen ei ole kun ei Eskolla sieltä ole mitään saavutettavaa ja Ninaa ei vaan kiinnosta. 2016 kertyi seitsemän käyntiä Eskolle ja Ninalle yksi. Samaa luokkaa varmaankin tulee tänä vuonna. Elokuun erkkariin luultavasti laitan nämä molemmat näyttelykelpoiset, ja jos vain löytyy lassieluokka niin Keppulinkin. Helmikuussa jään itse Helsinkiin ja lähden reissuun pallon toiselle puolen näyttelyn jälkeen niin en koko laumaa viitsi raahata mukaan.

omat ja Piitu (JM Magic Zone)

Ainokaisista koerintamalla kunnostautuivat Hupi ja Dingo. Molemmat tekivät BH:n ja kisasivat tokossa. Hupi lisäksi rallyssa sai 2 VOIHYV-tulosta ja keräsi tarvittavat sertit Suomen näyttelyistä. Dingo pyörähti tanssikisassa kahteen kertaan ja suoritti paimennuksen esikokeen hyväksytysti. Hupille syntyi myös kaksi pentuetta, joista toinen oli samalla rodun ensimmäinen onnistunut kaksoisastutus - saatiin molemmille uroksille jälkeläisiä! Pitkävilloihin siirretyille Pörrölle ja Timtamille on molemmille tälle vuodelle pentusuunnitelmia (Scotfox's), Pörrön pennut on itse asiassa jo laitettu alulle (Maple Yard). Toivotaan että tärppäsi.

Diamondfox Mademoiselle Chérie 5kk
kuva: Noora Ollila

Eskon kolmas pentue syntyi elokuussa, Diamondfox Monsieur/Mademoiselle. Tälle vuodelle on pari suunnitelmaa, katsotaan kuinka käy. Harmittavasti Judy's Magician pennuista Rimalla virallisissa terveystutkimuksissa todettiin kyynärpäät 1/2, joka vielä CT-kuvauksella varmistettiin todellisuudeksi. Elämä jatkuu ja jos kyynärpäät oirehtivat toimitaan sen mukaan. Rima kisasi tokossa ja rallyssa saavuttaen jo RTK2-koulutustunnuksen! Allegory-pentueen tyttöset ahkeroivat agilityssa, Varma ykkösissä ja Zorya suuntaa seuraavaksi kolmosiin. Varma myös totteli BH:n arvoisesti syksyllä. Tara ja Varma kävivät myös MH-kuvauksessa. JM-pentujen Buffy vastasi parhaasta näyttelysaavutuksesta vuonna 2016 - PN2 VASERT kolmannessa näyttelyssään. Kaikki ko. pentueen näyttelyssä esitetyt ovat saaneet ERIn.

Pitäis ja pitäis...

Ahkerammin päivitellä kuulumisia kun kerran tällainen viestintäkanava on. En silti lupaa mitään.

Esko kävi tänään näyttelemässä tyttärensä Piitun ihmisen kanssa Tampereen KV:ssa. Mä olin vähän turhan nopee liikkeissäni kun huomasin nahkojen tuomarimuutoksen ja ilmotin itteni töihin. Sitten tajusin että rahojen palautus tuomarimuutoksen vuoksi on hankalaa ja kun oon töissä jää Dingon ainoa näyttelykäynti näkemättä. Toinen näistä oli paikattavissa ja Karoliina, joka asuu samalla kylällä meidän kanssa, otti Eskon följyyn ja mä toin Een sitten päivän päätteeks mukanani kotiin. Esko oli lopulta PU4 Nils Molinilla ja Piitu Eskontytär Judy's Magician sai ERIn.

Maaliskuussa käytiin Karoliinan ja Piitun kanssa ajelemassa Seinäjoella ryhmiksessä. Piitu oli ihka ekassa näyttelyssään ja sai EH:n. Esko sai plakkariin ekaa kertaa Suomessa ROPin! Lassielehdessä julkaistaan roppien kuvat, mutta eipä tullut otettua kuvaa eikä oikein tunnu fiksulta laittaa parin vuoden takaista edustuskuvaa enää lehteen. Molempien näyttelyiden arvostelut lisätty Een arvosteluihin.

Dingo sai näyttelystä pystykorvaisena sen mitä tuli hakemaankin eli H:n ja Taija on tähän oikein tyytyväinen! Toista kertaa ei Dingoa kehässä nähdä. Eikä tarttekaan, Dingolla on muuta hommaa. Taija ja Dingo korkkasivat maaliskuussa TOKO-kehät ykköstuloksella! Ja kesän myötä nää voi vielä debytoida ainakin paimennuksessa! Harrastusrintamalla kunnostautui myös Katin Hupi joka viimeisteli RTK2-koularin! Pätevät pojat! Hupi kävi myös Katin kanssa näyttelemässä Liettuassa (vai oliko se Latviassa, mä en ikinä muista) parin sertilöisen verran. Vuoden päästä sitten se viimeinen.

Talvi käytiin Een ja Keppulin kanssa sunnuntaisin treenaamassa hallilla tottista. Edistyttiinkin jonkin verran, molemmat koirat tekivät metrisellä hyppynoudon. Sitten onnistuin saamaan Eskon puoli huolimattomasti esteelle niin että se teki kuperkeikan pressuesteen ja kapulan kanssa eikä enää oikein rohkeus riitä. Kohotellaan hyppyitsetuntoa ja opetellaan tekniikkaa niin eiköhän se tästä. Gee hyppää ja noutaa edelleen. Eskon kanssa ollaan tammikuusta saakka käyty agilityssa Tähtitekniikalla (www.tahtitekniikka.com - suosittelen), huisin kivaa! Taijan tekemien hyvien pohjien ansiosta me ehkä päästää kisaamaan tänä vuonna! Niin ja molempien kanssa ollaan nyt myös BH-kurssilla. Tavoitteena on molemmilla BH 10.6., mutta jos ei tunnu valmiilta niin en mee. Koitetaan myös päästä tokossa koekuntoon kesällä.

Ja mitäs Ninalle. Ninalta vietiin suunnitellusti kohtu joulukuun alussa ja yllättäen vajaa kaksi viikkoa myöhemmin pernan kiertymän vuoksi perna. Vein eläinlääkäriin koiran epäilyksenä luutukos suolessa kun se yritti ulostaa ja sai ulos vain veristä kuraa. Kaikkien hämmästykseksi kyseessä kuitenkin oli kiertynyt perna joka jätti vaihtoehdoiksi leikkauksen tai lopetuksen. Nina toipui leikkauksesta hyvin eikä pernattomuus haittaa elämää sen enempää kuin kohduttomuuskaan.

Ee CIB ja Ninalle hyväksytty luonnetesti

Itä-Suomen turneella kävi mäihä heti ekassa näyttelyssä. Esko sai viimeisen tarvittavan CACIBin Joensuun KV:sta brittituomarilta. Nina kävi pyörähtämässä luonnetestissä sunnuntaina - siitä oma postauksensa.

Ee ja matkatoveri Hermusti Joensuussa

Viimeiseen CACIBiin sisältyi hieman dramatiikkaa kun valioluokassa Ee kuitenkin jäi toiseksi, mutta PU-luokassa tuomari nosti sen valioluokan voittajan ohi. PU-luokan alkaessa alkoi myös ukkosmyrsky - täydeltä laidalta eli vettä, salamoita, pauketta ja välkettä. Eskolla ei tuolla ole ollut merkitystä aiemminkaan eikä tälläkään kertaa, mutta joko myrskyn vuoksi tai jostain muusta syystä valioluokan voittaja tärisi ja läähätti eikä tuomari tästä syystä halunnut sitä sijoittaa Eskon edelle. Hän sen ihan ääneen kehässä kertoi että ei tiedä mikä luokan voittajalle tuli mutta hän ei halua sitä tuon takia sijoittaa Eskon edelle. Harmi juttu tuolle luokkavoittajalle, sen tilille kun olisi varmaankin napsahtanut eka CACIB ja kyse ei ole enää ihan niin nuoresta koirasta. Toisen epäonni oli tällä kertaa meidän onni ja Esko on nyt vahvistusta vaille inttivalio.

Een bravuuri

Meillä oli myös matkassa mukana Katrin "house guest" Hermione eli brittilady Seanua Serendipity. Jiin mielestä oltais voitu vaihtaa Katrilla hoidossa ollut Keke Hermustiin... Hemppa kun on vähän erilaisella aktiviisuustasolla varustettu kuin Gee. Kiltti, helppo ja mukautuvainen koira. Hemppa sai myös tuosta ekasta Joensuun näyttelystä sertin! Yhtä vaille oli siinä kohtaa ja muutaman viikon päästä Kouvolasta napsahti vielä se viimeinen! Nopealla aikataululla Katri sattui vielä saamaan Hempukan luonnetestiin ja Hemun Suomen loman kruunasi FI MVA. Samalla se toki sai Norjan valionarvon kun oli kesällä saanut sieltäkin sertin.

Kesällä käytiin omalla porukalla pieni päiväretki Helvetinkolulle. Eskolla ja Kekellä oli hieman ongelmia suolla... Tyypit kulki aiemmat pitkospuut puiden vierellä ja suolla sitten upposivatkin mahaansa myöden, jonka jälkeen eivät halunneet kulkea kuin pitkospuilla mun perässä murjottaen. Sitten tulikin kohta jossa vesi nousi pitkospuille.

Eskolle CACIB Porista ja kesänviettoa mökillä

Esko jalostustarkastus 14.5.2015 Akaa / Mari Palgi

Ikä 3v 3kk

Mitat
säkäkorkeus 59,5 cm
rungon pituus 61 cm
rinnan syvyys 27,5 cm
rinnan leveys 13 cm
korkeus/pituus 0,98

1. Koko – 1c) yli keskikoon 59,5-61cm
2. Korkeus/pituus – 0,95
3. Rakennetyyppi – 1a) keskivahva
4. Sukupuolileima – 1a) voimakas
5. Kivekset – 2b) erikokoiset
6. Purenta – 1a) leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat – 1a) täysi hampaisto
8. Pigmentti – 1a) tumma
9. Pään kiila – 2b) melko voimakas, 2c) hieman syvä kallo (merkitty 1bc)
10. Otsapenger – 1a) moitteeton
11. Kallo – 1a) litteä
12. Kuono – 1a) hyvin pyöristynyt ja sileä, 1b) vahva
13. Huulet – 1a) tiiviit
14. Alaleuka – 1a) sopiva, 1c) voimakas
15. Silmät – 1b) keskiruskeat, 1c) keskikokoiset, 2b) hieman pyöreät
16. Korvat – 1a) 1/3 taittuneet, 1b) oikea-asentoiset, 1c) keskikokoiset
17. Kaula – 1a) oikeanpituinen, 1b) hyväasentoinen
18. Ylälinja – 1a) ryhdikäs, 1b) kiinteä ja lihaksikas, 1c) aavistuksen kaareva kohti lannetta
19. Selkä – 2a) lyhyt
20. Lanne – 1a) lihaksikas ja pyöreä, 1b) sopiva pituus
21. Lantio – 1a) sopiva pituus ja kulma, huom. lyhyehkö
22. Häntä – 1a) pitkä, 1c) alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset – 2a) riittävät ja tasapainossa
24. Etuosa – 1a) viisto lapa, 2a) pysty olkavarsi, 2c) riittävä eturinta
25. Eturaajat – 1a) suorat, 1b) lihaksikkaat, 1c) sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä – 1a) hyvin kehittynyt, 1b) syvyys sopiva
27. Vatsalinja – 1a) normaali
28. Takaosa – 1d) sääri ja reisi samanpituiset, 2b) riittävästi kulmautunut
29. Takaraajat – 1b) riittävän matalat kintereet, 1c) sopiva leveys
30. Käpälät – 1a) tiiviit, 1b) soikeat
31. Liikunta sivusta – 1b) vaivaton, 1c) keskipitkä askel, 2d) riittävä työntö
32. Liikunta edestä – 2c) huolimaton, löysä
33. Liikunta takaa – 1a) hyvä
34. Luonne – 1a) ystävällinen, 1b) itsevarma ja arvokas, c) iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto – 1a) lihaksikas ja jäntevä
36. Turkki – 1a) runkoa myötäilevä, 1b) sopiva, 1c) karkea
37. Turkin väri – 2a) rusehtava/harmahtava musta

Virallista

Siinä se nyt sitten olisi virallisesti julkisena Ninan pentusuunnitelmat. Mahdolliset pennut syntyvät Nurmijärvellä Katin ja Mikun hoivissa ja tulevat myös heidän kennelnimelleen, mä vaan annan Ninan jalostuslainaan. 

Toivotaan todellakin että niitä pentusia saadaan koska Remu alkaa jo olla ikämies näissä hommissa ekakertalaisena ja EHDOTTOMASTI ansaitsisi mahdollisuuden jättää itseään jälkipolville. Nahkoissa on pari muutakin urosta joiden jääminen jalostuksen ulkopuolelle on mulle ensinnäkin harmitus ja toisekseen hämmästys, rotuisekseen tunnistettavia uroksia joilla on koulutusnäyttöä mutta ei jälkeläisiä! Toivotaan että tältä listalta saisivat kaikki mahdollisuuden ja myös sitä jälkeläisnäyttöä, mutta tässä on ainakin Remulla mahdollisuus. 

Remu on muutamien koulutusten ja kokeiden kautta tuttu koira ja siskonsa Saimi samaten. Mainioita tyyppejä. Saimi jos olisi joskus lisääntynyt olisin varmaan ollut pentujonossa... Ja jos elämäntilanne olisi toinen, olisin varmaan jonossa tähänkin pentueeseen. Ihan vaan sen takia että mä pidän niiden tavasta tehdä töitä. Ohjaajillaan on varmasti antaa syväluotaavammat selvitykset siitä mitä se todella on, mutta näillä kahdella on halua ja menoa. Saimi on varmistanut paikkansa mun yhtenä suosikkinahkana olemalla vain kertakaikkisen porsas! 

Mitä sieltä sitten voisi olla odotettavissa... Mun mielestä. Toimeliaita ja touhukkaita nahkalassieita ainakin. Jonkinasteista letkeää elämänasennetta ja itsenäisyyttä. Voipa ne olla ihan sieviäkin, mutta todennäköisesti kehittyvät kohtuu hitaasti. Uskaltaisin myös toivoa kaunista, kevyttä ja vaivatonta liikuntaa joka näiltä Ninan aiemmiltakin tuntuu löytyvän. Se ei ehkä maailman tehokkaimmalta ja ponnekkaimmalta näytä, mutta ei tarvita mielikuvitusta uskomaan että sitä voisi jatkaa koko päivän. Uskoisin että pennuista voisi hyvin olla harrastuskavereiksikin sellaisilla ohjaajilla jotka eivät odota saavansa tuloksia isänperintönä. Tulokset kun eivät periydy, ne on ne ominaisuudet joita ohjaaja on osannut hyödyntää jotka voivat periytyä. Kaiken kaikkiaan uskoisin tämän yhdistelmän tuottavan mukavia koiraystäviä perheenjäseniksi.

Nina on näin parin vuoden yhteiselon myötä osoittanut aika ihastuttavaa itsevarmuutta, sen maailmaa ei mun mielenliikkeeni paljon ohjaile. Siinä missä muita alkaa hirvittää mun kiukku, Nina istua tapittaa yhtä lempeänä kuin aina. Nina on hyvin ystävällinen perusluonteeltaan ihmisiä kohtaan, sen tavaramerkki on istua tuijottaen muikistellen ja heiluttaa häntää niin että koko pylly pyyhkii maata tai sitten vain vienosti hännänpäätä. Taisteluleikkiä Nina ei edelleenkään osaa, eikä siihen ole suuremmin panostettukaan, itsekseen se mälvää ja peuhaa pehmolelujen kanssa. Sellaista "oikeaa" saalisviettiä siinä tuntuu olevan, oikealla tarkoitan tässä sitä jonka päämääränä on saada saaliseläin kiinni ja tappaa. Kaippa sitä voisi riistaviettisyydeksikin kutsua, mutta Ninalla se vaatii näköärsykkeen ja sitten onkin ihan sama mitä kevätjuhlaliikkeitä ja äänenavauksia mä suoritan. Sinne meni ja toivottavasti tulee pian takaisin. Moni Ninan piirteistä tuntuu olleen jonkin verran myös perinnöllinen ainakin näillä Suomessa asustavilla... Tyypit eivät suuremmin stressiä ota ohjaajistaan ja ovat perusolemukseltaan ystävällisen tasaisia. Lapset tosin tuntuvat perineen reippaasti vilkkautta australialaiselta isältään ja sillä osastolla varmaankin näkyy myös tulevissa pennuissa isän merkitys. 

Kaikki tiedustelut pennuista Kati/Miku, sähköpostitse finalfantasys@luukku.com tai puhelimitse 0415454722. Mä vastailen kyllä erittäin mielelläni tiedusteluihin Ninasta, mutta pennut tulee Kangasniemille joten kaikki viestintä kulkee sitä kautta.

 

Saimi tokoleirillä 2007 ja 2008

Yllä olevissa kuvissa, neljä ensimmäistä Remu ja loput Remun sisko Saimi.

On meillä muutakin kohta virallista uutta tietoa jaettavaksi. Esko kävi tuhlaamassa mun veronpalautuksia päiväkänneihin ja otti viralliset selkäkuvat. Nyt odotellaan SKL:n lausuntoa. Esko on kuvattu vuotiaana kauttaaltaan terveeksi Ventelässä, joten yllätyksiä en odottanut selviävän tällä käynnillä, mutta SKL:n lausuntokierroksen suhteen olen hyvin avoimin mielin. Jos jotakuta kiinnostaa mitä tällainen ilo mahtaisi maksaa niin Tampereen seutuvilla Eläinklinikka Oivassa alle 25kg koiralle sai hintaan 177,45€ (kuvauksen osuus loppulaskusta, ei poliklinikkamaksua muun toimenpiteen yhteydessä). Oltiin ekaa kertaa ko. klinikan asiakkaina ja saatiin hyvää palvelua kahdeltakin eri eläinlääkäriltä. Eskon kuvaukseen käytettiin aikaa ja sain nähdä kuvat kera eläinlääkärin selostuksen. Kummatkin eläinlääkärit käsittelivät koiria nätisti ja olivat asiakkaalle miellyttäviä.

Kuten ehkä rivien välistä voi todeta reissussa oli mukana myös toinen potilas. Se meidän talouden tosipotilas eli Keke. Tällä kertaa kuitenkin ihan rutiinitarkastuksessa hampaiden suhteen. Jos joku lukija ei muista tai ole kuullut niin Kekellä on molemmat alakulmahampaat operoitu nuorena melko hävyttömän yläpurennan tuoman hampaiden virheasennon vuoksi. Hienolta nimeltään ko. operaation on pulpa-amputaatio. Tuon operaation onnistumista pitää seurata vuosittain ja tunnustan tässä julkisesti että olen ollut huono koiranomistaja ja viime vuonna Gee ei käynyt tarkastuksessa ollenkaan. Sain onneksi synninpäästön tuosta laiminlyönnistä siinä mielessä että hampaat on kunnossa. Paikat on tiiviit eikä merkkejä tulehduksesta! Hampaat saivat uudet pinnoitteet ja taas mennään vuosi eteenpäin. Noita hammashommia ei ihan joka eläinlääkäri tee ja sillä perusteella Oiva meille tällä kertaa valikoituikin kun sieltä löytyy hammasosaamista. Noin muutoin ollaan seesteisessä vaiheessa Keksun vaivojen suhteen. Toivotaan että tilanne jatkuu tällaisena vielä pitkään. Sen verran täytyy Keksusta vielä sanoa että on se muru. Ihan uskomattoman persoonallinen ja rakas otus. Ehkä vähän lellikkikin tässä taloudessa, mutta eikö ne vaikeimmat lapset aina?


EDIT. Ja Esko sai selästään puhtaat paperit! 

Terveyttä ja pitkää ikää

Tärkeimmät kuulumiset sitten viime päivityksen on varmaankin lasten terveystulokset. Pörrön lonkka- ja kyynärlausunto: aata ja nollaa! Pörrö on siis matkalla kohti rekisteröimistä pitkäkarvaiseksi. Samalla tiellä on myös sisko Timtam tuloksilla B/A ja 0! Selkälausuntoa vielä odotellaan, muttei siellä kuvanneen mielestä mitään erikoista ollut. Hupilla ei tukka riitä pitkävillaksi vaikka terveen paperit onkin saanut: aata ja nollaa sekä bonuksena selkälausunto LTV0! 4/9 on nyt käynyt kuvilla virallisesti ja lisäksi Dingo jolla lonkka/kyynärpää-osasto on myös kunnossa, mutta löydöksenä se vinolantio ja 8 lannenikamaa. Dingon kuvia on tihrusteltu Feispuukissa porukalla ja epäillään sen 8 lannenikamaa olevan mahdollisesti viimeisestä rintanikamasta puuttuva kylkiluupari, ehkä tähänkin saadaan joskus virallinen lausunto. Ei kuitenkaan ole järkeä viedä Dingoa kuville, kun sen kohdalla allergian/atopian vuoksi on muutakin rahanmenoa riittävästi ja se on kertaalleen, vaikkakin alaikäisenä, kuvattu.


Eskon valiovahvistuskin tuli aikanaan ja MV-näyttelystä se kävi pokkaamassa valioluokasta EH:n. Ee ei ollut tarpeeksi urosmainen. Open Show päädyttiin jättämään väliin kun kolmesta ilmoitetusta vain yksi, se jota näyttelyt ei voisi vähempää kiinnostaa, olisi ollut kunnossa. MV-näyttelyä edeltävällä viikolla oltiin mökillä ja Esko ui ahkeraan, niin ahkeraan että hankki hotspotin. Niinpä se kehässä esiintyi karvat kaulalta ajeltuna. Esko ja Keke myös pudottivat turkkinsa keskellä kesähelteitä niin siellä MV-kehässä esiintyminen meni myös uikkareita vastaavassa karvapeitteessä... Eskon seuraava näyttely on vasta maaliskuussa Lahdessa.



Kekellä on tänä kesänä todettu perianaalifistelia, jonka kanssa taistellaan jatkuvasti. Pääasiassa Keke ei omasta mielestään ole kipeä, mutta hoitona käytetty Atopica sai sen oksentamaan yhden yön aivan holtittomasti ja mukavasti juuri niin että itse olin Inarissa ja äiti koiravahtina. Vaihtoehtoinen hoitomuoto Protopic-voiteella ei enää tuota haluttua tulosta ja Keke joutuikin aloittamaan Atopican uudestaan. Muita hoitokeinoja kun ei ole tiedossa... Atopican sivutuotteena saatiin naama täyteen syyliä ja ilmeisesti jokusia myös hengistysteiden tukkeeksi koska hengitys muuttui tukkoiseksi ja koira väsyneeksi. Atopicasta jouduttiin toisella kierroksella luopumaan reilun kahden kuukauden jälkeen näiden haittavaikutusten vuoksi. Syylien lisäksi sillä on hiiva korvassa... Nyt hoidellaan haittavaikutuksia kuntoon ja koitetaan olla murehtimatta sen enempää. Mun ajatus eläintenpidossa on että niin kauan yritetään kun elämä on elämisen arvoista, mutta jos siitä tulee hankalaa eikä koira voi elää täysipainoista koiran elämää tehden sitä mitä se rakastaa ei sen elämä ole enää elämisen arvoista. Tässä kohtaa on vain äärettömän hankalaa vetää rajaa. Ongelmahan on ylimääräiset reiät takapuolessa jotka, tässä tapauksessa, eivät pääsääntöisesti haittaa koiran elämää. Gee on ja elää normaalisti ja fistelit vaivaavat sen menoa vain kun uusi reikä puhkeaa. Onko kuitenkaan oikein elää näin? Onko oikein pitää koira oireettomana lääkityksellä jonka myötä tulee muita hoitoa vaativia vaivoja? Haaveena oli että Atopicalla saadaan akuuttitilanne rauhoittumaan ja ylläpitoon riittää vain tuo Protopic. Toistaiseksi nyt katsellaan miltä elämä alkaa näyttää tämän sairauden kanssa.

Nina on terve ja murheeton. Kuun vaihteessa olisi odotettavissa juoksu ja merkeistä päätellen frouva on aikeissa olla täsmällinen. Ninan olisi tarkoitus lähteä tästä juoksusta miehelään ja pyöräyttää pennut. Ei, mä en aio edelleenkään kasvattaa. Nää suunnitelmat Ninan varalle ei oo mun suunnitelmia, mutta ovat erittäin houkuttelevia... Näistä lisää kun kasvattaja suunnitelmat julkaisee.

Eeeeeeeestissä

Vuoden toinen ulkomaan keikka oli menneenä viikonloppuna. Tuliaisina Eskolla on yksi Viron serti ja Cacib. Sertillä siitä saa anottua Eestin valion kun vaan joskus tuo Suomen valionarvo vahvistettaisiin... Luonnetestipapereiden tiedä lähteneen viikonlopun jälkeen eteenpäin, mutta nyt ne on kuukauden päivät maanneet jossain päätymättä Koiranettiin. Odottavan aika käy pitkäksi. Cacibeja tarvittaisiin vielä kaksi vaikka sitten Suomesta niin voisi anoa inttivalion. Reissu meni mukavasti kera Millan, Myrtin ja Jarviksen. Ehkäpä joskus uusiksi jonnekin muualle.

Ninan lapsista Mino oli meillä vajaan kolme viikkoa hoidossa. Oli mielenkiintoista seurata Minoa porukassa. Se osoittautui melkoisen vilkkaaksi tässä sakissa ja valikoivaksi kuuloltaan. Lauma toimi aikalailla kivuttomasti tällä kokoonpanolla, pieniä erimielisyyksiä lukuunottamatta toki. Postauksen kuvissa esiintyvät Mino ja Dingo. Vietettiin yksi perjantai-ilta Taijan lauman kanssa soramonttuilemassa, ensin pientä viestitreeniä ja sitten lauma rilluttelemaan. Tätä ennen kuitenkin päästettiin nuo veljekset kuin ilvekset ihan kahdestaan rundille ja voi pojat niillä oli hauskaa keskenään!

Ensimmäinen porukasta on myös nyt ehtinyt kuville. Oululainen Hiisi oli koheltanut ja loukannut jalkansa sillä seurauksella että Tuuli halusi pojan kuvauttaa. Samaan settiin otettiin sitten viralliset lonkat ja kyynärpäät sekä epävirallisesti ranka. Kuvat näyttivät kuvanneen eläinlääkärin mielestä hyvinkin priimalta eikä viralliset lausunnot tuottaneet yllätystä. Kennelliitto oli kyllä ihan sairaan nopea. Lausunto näkyi Koiranetissä kuvauksesta seuraavana aamuna! Kiitos Tuulille aktiivisuudesta ja Hiisille voimia rentoutumiseen, vilkkaan ja aktiivisen koiran pitäminen levossa ei ole helppoa...

Seuraavaksi ohjelmassa on MV-näyttely ja sen oheistoiminnot. Collieyhdistys isännöi Maailmanvoittaja-näyttelyn aikaan kansainvälistä colliekonferenssia, joka sisältää mm. luentoja, luonnetestin, open show:n, toko-kokeen ja pk-näytöksen. Koko lauma, myös alaleuaton värivirheellinen Keksu, on ilmoitettu Open Shown ja viralliseen näyttelyyn vain Esko. Luonnetestiä todennäköisesti koitan päästä katsomaan.

Esko LT

8.6.2014 Kangasala
Marco Vuorisalo & Heli Herranen

Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1, haluton
Taisteluhalu -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
yht. +93p, laukausvarma

Rivi kuvaa hyvin Eskon käytöstä testissä enkä ole mistään erimieltä. Jos jossitella haluaa niin jollain toisella kertaa se olisi voinut oikeasti purra leluun ja saada taistelusta myös heikon kohtuullisen, mutta jos siihen vaaditaan hyvä päivä niin ei silloin sen oikeampi tulos olisi.

Esko kulki testin omin jaloin läpi. Ensimmäisen kerran näin sen pelästyvän testissä kelkalla, koska vertailukohtaa ei aiemmasta elämästä löydy en osannut odottaa mitään. Testiin mennessä oli tiedossa että terävyyttä ja puolustusta ei löydy kaivamallakaan. Videolla ei näy pimeää huonetta, mutta siellä ei ihan hirmuisesti tapahtunut. Huone oli käytävä jota pitkin tultiin suurempaan tilaan. Minut oli sijoitettuna peränurkkaan ja matkalla ovelta luokseni oli "muurina" pari muovilaatikkoa, avattu jätesäkki ja kori. Muualla tilassa oli myös laatikoita. Esko tutkaili tilaa verkkaiseen tahtiin, käyden välillä myös käytävän puolella. Molempien tuomarien siirryttyä "muurin" yli tuli Eskokin jätesäkin yli muina koirina suoraan luokseni.

Touhukas viikonloppu!

Viikonloppuna "meidän poppoo" harrasteli parillakin rintamalla tuloksia. Aloitetaan lapsista ja lauantaista. Ninan pentusista Hupi kävi pyörähtämässä Raisiossa lassieiden pääerikoisnäyttelyssä ekaa kertaa virallisessa näyttelyssä saaden hienon hienon tuloksen ERI4!

"Well-made tri. Pleasing Head. Good foreface. Nice ear carriage. Good neck and shoulders. Nice outline, but just fails behind the shoulders. Good bone and feet. Moved quite well. 

JUN ERI 4, Carole Smedley GB"

(c) Elina Riipi

(c) Elina Riipi

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ensin Dingo. Taija vei Dingon ensimmäistä kertaa tutustumaan lampaisiin SCY:n paimennuspäivään ja samalla Dingo osallistui SCY:n epäviralliseen paimennustaipumuskokeeseen. Ekakertalainen Dingo häikäisi ja läpäisi taipparin kirkkaasti! 

1) Kiinnostus lampaisiin 5/5
2) Taipumus hallita lampaita 4/5
3) Henkinen kestävyys 4/5
4) Yhteistyökyky/ohjattavuus 5/5

yht. 4,36
Kokonaisvaikutelma: Erittäin lupaava paimenkoiran alku.
Taijan blogissa on tarkemmin testistä.

Collieyhdistyksellä on tilasto suoritetuista paimennustaippareista: Paimennustilasto. Siellä se komeilee myös Timtam-siskon hyväksytty taipparitulos! Paimennus on lajina mulle outo, kertaalleen oon vanhoja koiria lampailla käyttänyt. Näiden kahden tuloksen jälkeen mun varmaankin täytyy viedä myös Nina ja Esko käymään lampailla...

Josta päästäänkin Eskoon. Ee kävi tänään luonnetestissä Kangasalla ja käyttäytyi hyvin eskomaisesti. Testi saatiin hyväksytysti läpi, loppupisteillä ei juhlita, mutta osa-alueet kuvaavat koiran käytöstä testissä. Näin ollen Esko on nyt Suomen muotovalio ja samalla voidaan anoa tammikuussa saadun Ruotsin sertin turvin myös Ruotsin valion arvo. Eskon luonnetestistä on myös oma postaus.

matalalentoa

Helmikuu huristeli lähes huomaamatta ohi. Treenaamisen suhteen ollaan hieman aktivoiduttu käymällä sunnuntaisin Käyttökoirien vuorolla hallissa ja Keksun kanssa aloitettiin BH-kurssi. Tavoite on saada sen kanssa BH tehtyä tänä vuonna. Esko on käynyt noin kerran viikossa Taijan kanssa agilityilemässä ja edistyy mukavasti. Selkeästi Eskosta agility on mukavaa. Nina tuntuu vähitellen "puhkeavan kukkaan", Susanna taisi olla oikeassa sanoessaan että se vasta on kotiutumassa.



Esko ja Nina olivat tammikuun lopussa näytillä Turun KV näyttelyssä ilman sen suurempaa menestystä. Menestykseksi voidaan laskea kuitenkin että Nina sai ensimmäisen ERIn Suomesta. Eskolle tuli samaa lajia sijoituksella kolmas luokassaan. Turun jälkeen Nina ei näyttelyissä ole käynytkään kun se ei niistä tuntunut niin välittävän. Tosin esiintyi Turussa reippaammin kuin aiemmin, ehkä se on vain kokemusta vaille? Seuraavaksi Nina on ilmoitettu Lappeenrantaan pääsiäisenä. Esko on käynyt tässä välissä Jyväskylässä hakemassa Soile Bisteriltä EH:n esiintyen kuulemma ihastuttavasti lainahandleri-Jennyn kanssa. Viime sunnuntaina käytiin retkeilemässä Seinäjoella kun Tarja Löfman arvosteli ensimmäisen kerran nahkat virallisissa. Uteliaisuuttani Eskon ilmoitin, kun uuden tuomarin mieltymyksistä ei ollut mitään käsitystä, ja tuloksena oli vika serti! Ei voi olla kuin tyytyväinen miten helposti Esko sertinsä keräsi. Hyväksytyn luonnetestin jälkeen se sitten olisi valio. PK-tuloksella valioitumista en jää ootteleen, paitsi jos se floppaa luonnestestissä...

Jännittäviä aikoja eletään myös odotellen Eskon ensimmäisiä pentuja syntyviksi! Eskolla oli ihastuttavan Ruuun kanssa treffit muutama viikko sitten ja nyt näyttäisi että morsian kasvattelee maitobaaria! Pentueelle on myös blogi, kutsuttakoon sitä tässä kohtaa vielä odotusblogiksi ja toivottavasti myöhemmin pentublogiksi. Perustiedot yhdistelmästä löytyy kuitenkin täältä: http://pupsit.haukotus.net/show_litter.php?litterid=568

Dingo oli helmikuussa muutaman päivän hoidossa. Kuvissa siis Dingo mun lauman kanssa.

Ja tää tyyppi täytti 4v!