Virallista

Siinä se nyt sitten olisi virallisesti julkisena Ninan pentusuunnitelmat. Mahdolliset pennut syntyvät Nurmijärvellä Katin ja Mikun hoivissa ja tulevat myös heidän kennelnimelleen, mä vaan annan Ninan jalostuslainaan. 

Toivotaan todellakin että niitä pentusia saadaan koska Remu alkaa jo olla ikämies näissä hommissa ekakertalaisena ja EHDOTTOMASTI ansaitsisi mahdollisuuden jättää itseään jälkipolville. Nahkoissa on pari muutakin urosta joiden jääminen jalostuksen ulkopuolelle on mulle ensinnäkin harmitus ja toisekseen hämmästys, rotuisekseen tunnistettavia uroksia joilla on koulutusnäyttöä mutta ei jälkeläisiä! Toivotaan että tältä listalta saisivat kaikki mahdollisuuden ja myös sitä jälkeläisnäyttöä, mutta tässä on ainakin Remulla mahdollisuus. 

Remu on muutamien koulutusten ja kokeiden kautta tuttu koira ja siskonsa Saimi samaten. Mainioita tyyppejä. Saimi jos olisi joskus lisääntynyt olisin varmaan ollut pentujonossa... Ja jos elämäntilanne olisi toinen, olisin varmaan jonossa tähänkin pentueeseen. Ihan vaan sen takia että mä pidän niiden tavasta tehdä töitä. Ohjaajillaan on varmasti antaa syväluotaavammat selvitykset siitä mitä se todella on, mutta näillä kahdella on halua ja menoa. Saimi on varmistanut paikkansa mun yhtenä suosikkinahkana olemalla vain kertakaikkisen porsas! 

Mitä sieltä sitten voisi olla odotettavissa... Mun mielestä. Toimeliaita ja touhukkaita nahkalassieita ainakin. Jonkinasteista letkeää elämänasennetta ja itsenäisyyttä. Voipa ne olla ihan sieviäkin, mutta todennäköisesti kehittyvät kohtuu hitaasti. Uskaltaisin myös toivoa kaunista, kevyttä ja vaivatonta liikuntaa joka näiltä Ninan aiemmiltakin tuntuu löytyvän. Se ei ehkä maailman tehokkaimmalta ja ponnekkaimmalta näytä, mutta ei tarvita mielikuvitusta uskomaan että sitä voisi jatkaa koko päivän. Uskoisin että pennuista voisi hyvin olla harrastuskavereiksikin sellaisilla ohjaajilla jotka eivät odota saavansa tuloksia isänperintönä. Tulokset kun eivät periydy, ne on ne ominaisuudet joita ohjaaja on osannut hyödyntää jotka voivat periytyä. Kaiken kaikkiaan uskoisin tämän yhdistelmän tuottavan mukavia koiraystäviä perheenjäseniksi.

Nina on näin parin vuoden yhteiselon myötä osoittanut aika ihastuttavaa itsevarmuutta, sen maailmaa ei mun mielenliikkeeni paljon ohjaile. Siinä missä muita alkaa hirvittää mun kiukku, Nina istua tapittaa yhtä lempeänä kuin aina. Nina on hyvin ystävällinen perusluonteeltaan ihmisiä kohtaan, sen tavaramerkki on istua tuijottaen muikistellen ja heiluttaa häntää niin että koko pylly pyyhkii maata tai sitten vain vienosti hännänpäätä. Taisteluleikkiä Nina ei edelleenkään osaa, eikä siihen ole suuremmin panostettukaan, itsekseen se mälvää ja peuhaa pehmolelujen kanssa. Sellaista "oikeaa" saalisviettiä siinä tuntuu olevan, oikealla tarkoitan tässä sitä jonka päämääränä on saada saaliseläin kiinni ja tappaa. Kaippa sitä voisi riistaviettisyydeksikin kutsua, mutta Ninalla se vaatii näköärsykkeen ja sitten onkin ihan sama mitä kevätjuhlaliikkeitä ja äänenavauksia mä suoritan. Sinne meni ja toivottavasti tulee pian takaisin. Moni Ninan piirteistä tuntuu olleen jonkin verran myös perinnöllinen ainakin näillä Suomessa asustavilla... Tyypit eivät suuremmin stressiä ota ohjaajistaan ja ovat perusolemukseltaan ystävällisen tasaisia. Lapset tosin tuntuvat perineen reippaasti vilkkautta australialaiselta isältään ja sillä osastolla varmaankin näkyy myös tulevissa pennuissa isän merkitys. 

Kaikki tiedustelut pennuista Kati/Miku, sähköpostitse finalfantasys@luukku.com tai puhelimitse 0415454722. Mä vastailen kyllä erittäin mielelläni tiedusteluihin Ninasta, mutta pennut tulee Kangasniemille joten kaikki viestintä kulkee sitä kautta.

 

Saimi tokoleirillä 2007 ja 2008

Yllä olevissa kuvissa, neljä ensimmäistä Remu ja loput Remun sisko Saimi.

On meillä muutakin kohta virallista uutta tietoa jaettavaksi. Esko kävi tuhlaamassa mun veronpalautuksia päiväkänneihin ja otti viralliset selkäkuvat. Nyt odotellaan SKL:n lausuntoa. Esko on kuvattu vuotiaana kauttaaltaan terveeksi Ventelässä, joten yllätyksiä en odottanut selviävän tällä käynnillä, mutta SKL:n lausuntokierroksen suhteen olen hyvin avoimin mielin. Jos jotakuta kiinnostaa mitä tällainen ilo mahtaisi maksaa niin Tampereen seutuvilla Eläinklinikka Oivassa alle 25kg koiralle sai hintaan 177,45€ (kuvauksen osuus loppulaskusta, ei poliklinikkamaksua muun toimenpiteen yhteydessä). Oltiin ekaa kertaa ko. klinikan asiakkaina ja saatiin hyvää palvelua kahdeltakin eri eläinlääkäriltä. Eskon kuvaukseen käytettiin aikaa ja sain nähdä kuvat kera eläinlääkärin selostuksen. Kummatkin eläinlääkärit käsittelivät koiria nätisti ja olivat asiakkaalle miellyttäviä.

Kuten ehkä rivien välistä voi todeta reissussa oli mukana myös toinen potilas. Se meidän talouden tosipotilas eli Keke. Tällä kertaa kuitenkin ihan rutiinitarkastuksessa hampaiden suhteen. Jos joku lukija ei muista tai ole kuullut niin Kekellä on molemmat alakulmahampaat operoitu nuorena melko hävyttömän yläpurennan tuoman hampaiden virheasennon vuoksi. Hienolta nimeltään ko. operaation on pulpa-amputaatio. Tuon operaation onnistumista pitää seurata vuosittain ja tunnustan tässä julkisesti että olen ollut huono koiranomistaja ja viime vuonna Gee ei käynyt tarkastuksessa ollenkaan. Sain onneksi synninpäästön tuosta laiminlyönnistä siinä mielessä että hampaat on kunnossa. Paikat on tiiviit eikä merkkejä tulehduksesta! Hampaat saivat uudet pinnoitteet ja taas mennään vuosi eteenpäin. Noita hammashommia ei ihan joka eläinlääkäri tee ja sillä perusteella Oiva meille tällä kertaa valikoituikin kun sieltä löytyy hammasosaamista. Noin muutoin ollaan seesteisessä vaiheessa Keksun vaivojen suhteen. Toivotaan että tilanne jatkuu tällaisena vielä pitkään. Sen verran täytyy Keksusta vielä sanoa että on se muru. Ihan uskomattoman persoonallinen ja rakas otus. Ehkä vähän lellikkikin tässä taloudessa, mutta eikö ne vaikeimmat lapset aina?


EDIT. Ja Esko sai selästään puhtaat paperit! 

Terveyttä ja pitkää ikää

Tärkeimmät kuulumiset sitten viime päivityksen on varmaankin lasten terveystulokset. Pörrön lonkka- ja kyynärlausunto: aata ja nollaa! Pörrö on siis matkalla kohti rekisteröimistä pitkäkarvaiseksi. Samalla tiellä on myös sisko Timtam tuloksilla B/A ja 0! Selkälausuntoa vielä odotellaan, muttei siellä kuvanneen mielestä mitään erikoista ollut. Hupilla ei tukka riitä pitkävillaksi vaikka terveen paperit onkin saanut: aata ja nollaa sekä bonuksena selkälausunto LTV0! 4/9 on nyt käynyt kuvilla virallisesti ja lisäksi Dingo jolla lonkka/kyynärpää-osasto on myös kunnossa, mutta löydöksenä se vinolantio ja 8 lannenikamaa. Dingon kuvia on tihrusteltu Feispuukissa porukalla ja epäillään sen 8 lannenikamaa olevan mahdollisesti viimeisestä rintanikamasta puuttuva kylkiluupari, ehkä tähänkin saadaan joskus virallinen lausunto. Ei kuitenkaan ole järkeä viedä Dingoa kuville, kun sen kohdalla allergian/atopian vuoksi on muutakin rahanmenoa riittävästi ja se on kertaalleen, vaikkakin alaikäisenä, kuvattu.


Eskon valiovahvistuskin tuli aikanaan ja MV-näyttelystä se kävi pokkaamassa valioluokasta EH:n. Ee ei ollut tarpeeksi urosmainen. Open Show päädyttiin jättämään väliin kun kolmesta ilmoitetusta vain yksi, se jota näyttelyt ei voisi vähempää kiinnostaa, olisi ollut kunnossa. MV-näyttelyä edeltävällä viikolla oltiin mökillä ja Esko ui ahkeraan, niin ahkeraan että hankki hotspotin. Niinpä se kehässä esiintyi karvat kaulalta ajeltuna. Esko ja Keke myös pudottivat turkkinsa keskellä kesähelteitä niin siellä MV-kehässä esiintyminen meni myös uikkareita vastaavassa karvapeitteessä... Eskon seuraava näyttely on vasta maaliskuussa Lahdessa.



Kekellä on tänä kesänä todettu perianaalifistelia, jonka kanssa taistellaan jatkuvasti. Pääasiassa Keke ei omasta mielestään ole kipeä, mutta hoitona käytetty Atopica sai sen oksentamaan yhden yön aivan holtittomasti ja mukavasti juuri niin että itse olin Inarissa ja äiti koiravahtina. Vaihtoehtoinen hoitomuoto Protopic-voiteella ei enää tuota haluttua tulosta ja Keke joutuikin aloittamaan Atopican uudestaan. Muita hoitokeinoja kun ei ole tiedossa... Atopican sivutuotteena saatiin naama täyteen syyliä ja ilmeisesti jokusia myös hengistysteiden tukkeeksi koska hengitys muuttui tukkoiseksi ja koira väsyneeksi. Atopicasta jouduttiin toisella kierroksella luopumaan reilun kahden kuukauden jälkeen näiden haittavaikutusten vuoksi. Syylien lisäksi sillä on hiiva korvassa... Nyt hoidellaan haittavaikutuksia kuntoon ja koitetaan olla murehtimatta sen enempää. Mun ajatus eläintenpidossa on että niin kauan yritetään kun elämä on elämisen arvoista, mutta jos siitä tulee hankalaa eikä koira voi elää täysipainoista koiran elämää tehden sitä mitä se rakastaa ei sen elämä ole enää elämisen arvoista. Tässä kohtaa on vain äärettömän hankalaa vetää rajaa. Ongelmahan on ylimääräiset reiät takapuolessa jotka, tässä tapauksessa, eivät pääsääntöisesti haittaa koiran elämää. Gee on ja elää normaalisti ja fistelit vaivaavat sen menoa vain kun uusi reikä puhkeaa. Onko kuitenkaan oikein elää näin? Onko oikein pitää koira oireettomana lääkityksellä jonka myötä tulee muita hoitoa vaativia vaivoja? Haaveena oli että Atopicalla saadaan akuuttitilanne rauhoittumaan ja ylläpitoon riittää vain tuo Protopic. Toistaiseksi nyt katsellaan miltä elämä alkaa näyttää tämän sairauden kanssa.

Nina on terve ja murheeton. Kuun vaihteessa olisi odotettavissa juoksu ja merkeistä päätellen frouva on aikeissa olla täsmällinen. Ninan olisi tarkoitus lähteä tästä juoksusta miehelään ja pyöräyttää pennut. Ei, mä en aio edelleenkään kasvattaa. Nää suunnitelmat Ninan varalle ei oo mun suunnitelmia, mutta ovat erittäin houkuttelevia... Näistä lisää kun kasvattaja suunnitelmat julkaisee.

huonojen uutisten joulukuu

Dingo kävi välikuvissa fyssarin suosituksesta, jotain epämääräistä takaosassa. Tänään sitten oli se päivä että epämääräiselle saatiin diagnoosi - vinolantio. Klassinen vinolantio. Epämuotoinen ylimääräinen lannenikama. Lonkat, kyynärät, ranteet ja ranka muilta osin täysin siistit. Kuvannut ja diagnoosin antanut eläinlääkäri on Pirjo Haapasalo (Hakametsän eläinlääkäripalvelu, Tampere). Vinolantio rasittaa kroppaa ja voi ajan myötä kehittää esim. spondyloosia. Harrrrrmittaa niin paljon Taijan puolesta. Dingolla on ollut ihan tuskasen paljon kaikkea...

 

Huonoja uutisia tuli myös Hupilta ennen joulua. Tai oikeammin Katilta... Hupi ahnekakkiainen söi rotanmyrkkyä. Iloisesti oli tullut Katille esittelemään rottapalat suussa aarteitaan. Säikähdyksellä kuitenkin kaikella todennäköisyydellä selvittiin, troppeina K-vitamiinia ja lääkehiiltä. Hupi on törkeän ahne ja sama vika on useammallakin sisaruksista. Kaikki uppoaa edelleen. Ahneuttahan harrastuskoirille usein toivotaan, mutta rajansa ehkä kaikella. Kotona Nina on kunnostautunut myös ruokavarkaana, jotain mainitakseni esimerkiksi uunituore banaanikakku, paketillinen joulupipareita ja koirien iltaruokaa varten tiskipöydällä olevaan kuppiin laskettu uunilohen nahka. Kuppi oli samoilla sijoillaan koskemattoman näköisenä kun huomasin nahkan kadonneen. Timtam ehkä kuitenkin tällä erää vetää pohjat. Timtam oli varastanut joulupöydästä 500g savulohta... Ja hetkeä myöhemmin silmän välttäessä 300g kalkkunaa päälle. Olen pahoillani.

Kotona koirille ei ihan hirmuisesti kuulu mitään. Esko ja Nina kävivät pyörähtämässä Voittaja-näyttelyssä kehässä Erittäin Hyvän arvoisina. Tuomarin mielestä Eskolta puuttuu hammas. Vaikea sanoa, lukumäärä on oikea, mutta alhaalla P2 ja P3 väli on symmetrisesti molemmin puolin pitkä ja tätä rakoa tuomari osoitti kun näytti mistä puuttuu tärkeä hammas. Arvostelut on lisätty molemmille. Kekeltä poistettiin kohtu kuun puoli välissä ja pari päivää leikkauksen jälkeen jouduttiin aamuyön tunteina käymään päivystyksessä hakemassa tujummat kipulääkkeet kun Rimadyl ei enää auttanut. Tramalin voimin mentiin muutama päivä ja päästiin kipuilusta. Haavaa suihkuteltaessa huomattiin toinenkin ongelma, jota enemmänkin epäilen kipuilun syyksi kuin kohdun poistoa, Kekellä on ilmeisesti anaalirauhanen ollut tulehtunut ja sittemmin puhjennut. Sillä on toisella puolella peräaukkoa isohko reikä hyvinkin anaalirauhasen kohdalla. Jotta vähän koettelee täälläkin...

Hyviä uutisiakin saatiin hetki sitten kun Hupi valittiin hajukoirakoulutukseen! Kati ja Hupi kävivät pääsykokeiden jälkeen kotimatkalla moikkaamassa mua töissä, mutta valintoja ei tehty samassa tilaisuudessa vaan tieto tuli vasta myöhemmin. Hupista tulee siis oikea työkoira! Hurjan hienoa! 

Ensimmäisessä tonttukuvassa on Milo ja kahdessa jälkimmäisessä Hiski. Agiliitäjä on Dingo.

Jopo

Pennullehan tarvi saada nimi kun se jäi yksin. Samusta lähdettiin ja matkalla käytiin läpi Jennin kanssa vaikka mitä vaihtoehtoja. Joposen ollessa tallilla tätä nimiasiaa siinä pohdittiin kun huutelin pentua "poniponiponiponi" josta muotoutui "niponiponipo". Nipo ei Jennille kuitenkaan kelvannut mutta pyöräteemassa kun pysyttiin niin pennusta tuli Jopo! Jopo poponen.

Jopo on hieman päässyt näkemään maailmaa mutta on mulla huono omatunto siitä miten vähän sille oikeasti on ollut antaa yksilöllistä huomiota. Siitä huolimatta se on oppinut mukavasti kulkemaan hihnassa (halutessaan) ja kulkemaan vapaana porukan mukana sekä tulemaan kutsusta luo (halutessaan). Lauman jatkona se hyvin pitkälti kulkee. Kentällä on käyty pari kertaa eikä Jopoista ole vieraat koirat tai ihmiset stressannut. Mielellään se on kaikkiin käynyt tutustumassa eikä oo ollut yhtään valikoiva ihmistenkään suhteen! Ei se kaikista ihan yhtäläisen kiinnostunut oo mutta ei kuitenkaan oo kattonut ketään nenän vartta pitkin kuten aiemmin on ollut tapana. Ylipäänsä Jopolla on ollut ihastuttavan avoin ja reipas asenne. Paitsi sunnuntaina kun oltiin katsomassa koulukisoja vieraalla tallilla... Jopo ei tahtonut kävellä käytävää pitkin. Ei ei ei. Liinat kiinni ja silmät teevadin kokoiseksi ihan niin kun pientä pentua oltaisiin leijonan kitaan lykkäämässä. Hetken annoin jumittaa narun päässä itekseen ennen kun nostin sen metrin eteenpäin jonka jälkeen Jopo selkeästi totes että aijjaa... no mennää sitte. Edelleen Jopolla on vahvana tuo omatahto, jos ei Jopo tahdo niin Jopo ei tahdo. Se jää jumiin. Muutoin meni ponitusturismi mukavasti tutustuen uusiin ihmisiin ja yhteen hippettileidiin jota ällö pentu ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Kotia Joponen on edelleen vailla. Katsotaan josko lauantaina tilanne muuttuisi.

Maailmalta on kuulunut mukavasti pentusten kuulumisia ja hyvin pitkälle mukavia kuulumisia. Porukat on käyneet ekoilla rokotuksilla ja painot oli Minon vajaasta 7 kilosta Hupin reiluun 11kg. Jenni käytti Jopon torstaina, Jopolla puntari näytti lukemia 8,8kg. Kivekset on ollut vähän muutamalla kadoksissa mutta katsellaan rauhassa. Harmit on olleet onneksi aika pieniä, Hiskillä (keltsi) ja Hiisillä (oranssi) oli ollut melkein samaan aikaan ripulia ja Dingolla (punainen) olisi panoisteiitin eli kasvukipujen oireita.

Kiitos kaikki ihanaiset pentusten kodit yhteydenpidosta! Mulla saattaa välillä hautautua sähköpostiin joku viesti hetkeksi aikaa ennen kun sen taas muistan ja vastaan, mutta jokaista viestiä arvostan isosti!

Jännä päivä! - terveystuloksia

Pupsit silmätarkastuksessa - kaikki terveitä, ihan niin kun pitikin. Samaten Nina ja Esko. Tarkastamassa ell Päivi Vanhatalo.

Ell tarkastuksessa pojilla Hiisiä (Oranssia) ja Minoa (Mauria) lukuunottamatta oli pallit, muttei vielä laskeutuneena pusseihin. Minolla lisäksi hännässä keskivaiheilla alapuolella kova patti joka voi olla jonkinlainen häntämutka muttei ell uskaltanut sitä sellaiseksi nyt nimetä. Muutoin tervettä porukkaa.

Pennut oli oikein reippaita matkaajia! Hyvistä suunnitelmista huolimatta en oo saanut pentuja autoilutettua aiemmin, mutta koko joukkue oli kuin vanhoja tekijöitä! Ei huudeltu, ei pissattu ja kakattu koko häkkiä, ei oksenneltu eikä kuolattu! Hämmästyttävää porukkaa!

Pennut on löytäneet omia kotejaan aika kivasti ja saaneet oikeita nimiä. Oranssi muuttaa Ouluun, Mino Pirkkalaan, Tytti Helsinkiin, Reino Leppävirralle ja Nurmijärvelle lähtee Hupi eli joko Punainen tai Möhkis-Minari. Vapaana on siis pörröpojat Boomerang ja Ripcurl sekä nahkat Kalgoorlie ja joko Punainen tai Möhkis.

Iitun leikkuri

Medial compartment disease. Ei rustoa kyynärnivelen sisäpinnoilla. Siinä syy ontumiseen. Tähystyksessä ei siis paljon voitu tehdä asian helpottamiseksi. Juuri nyt jatkosuunnitelmat on auki, mutta mitään mullistavaa ei ole luvassa.

Kyynärnivelen tähystyksessä ei löytynyt irtopalaa. Oireiden aiheuttaja on ns. medial compartment disease. Tämän seurauksena nivelen sisäpintojen rustot sekä olka- että kyynärluun puolelta ovat kuluneet kokonaan pois. Nivelen ulkopinta on normaali. Tämän seurauksena on suoraan luu vasten luuta, joka aiheuttaa kipua. Sairauden aiheuttajaa ei täysin tunneta, syyksi epäillään nivelpintojen yhteensopimattomuutta eli luut eivät istu täysin toisiaan vasten.

Hoitovaihtoehdoissa ykkösenä on konservatiivinen hoito = normaalia koiran elämää, kipulääkettä ja lepoa tarvittaessa (tod.näk. jatkuva kipulääkitys) ja säännöllisesti Cartrophen-kuuri + lisäravinteita. Tän lisäksi on harkinnassa hieman kantasolu-tyyppinen ACell injektio, mutta järkyttävän hintansa vuoksi tiukasti harkinnassa. 500e yhdestä injektiosta on PALJON. Mahdollisuus on että sillä voisi saada kivutonta aikaa kuukausia, mutta vain mahdollisuus...

Hyvä mieli on siitä että on tutkittu mistä on kyse, harmitus siitä ettei mummia voinut "ehjätä". Elämä on.

Iitu kyynärnivelen tähystysleikkaukseen

Iitun ontumisen syy selvisi tammikuun puolivälissä nivelrikoksi ja mahdolliseksi irtopalaksi kyynärpäässä. Cartrophen-kuurista ja kipulääkityksestä ei ole ollut mainittavaa apua, joten oltiin päätösten edessä. Meidän kommuuni on viime aikoina kokenut jo niin paljon surua ja menettänyt liian monta. Iitun kohdalla ei sydän anna antaa periksi vielä. Kyynärpään lisäksi ei mitään muuta kremppaa ole, mieli ja olemus on virkeä eikä ikä näy. Mummelillehan tulee mittariin täysi kymppi syksyllä.

Iitulle on nyt varattuna aika torstaiksi 28.2. kyynärnivelen tähystykseen Veteriin.