Pulleroinen kävi kuvilla joulukuun alussa ja tulokset oli odotetut. Lonkat aata ja kyynärät nollaa. Selästä löytyi LTV1, eli lievästi normaalista poikkeava muutos, ja VA0. Hyvältä siis näyttää!
Ullan rauhoitus ei ollutkaan ihan peruskeissi. Yleensä collielle riittää pienempi annos rauhoitetta ja vähintään se painon mukainen normaaliannos. Ulla ei tointunut näistä kummallakaan, se taipui unten maille vasta suonensisäisillä rauhoitteilla. Eläinlääkäri kuvasi Ullaa känniääliöksi ennen suonensisäisiä rauhotteita... Ullan sisäinen lohikäärme oli ilmeisesti päässyt valloilleen ja se olisi voinut syödä kaikki sopivalla etäisyydellä olevat. Herätessä ei sitten ollut yhtään hyvä olo, mutta virkosi nopeasti eikä ollut tokkurainen koko päivää vaikka niin vähän epäilinkin.
Rudi ei enää kuulu muonavahvuuteen. Marraskuun lopulla Rudi lähti valloittamaan sydämiä toiselle puolen palloa ja tätä kirjoittaessa on jo kotiutunut hyvin Janen luo. Luovutin Rudin puolilta päivin kuljetusliikkeelle ja samana iltana se laskeutui Dohaan, jossa vietti yön lentokentän kenneltiloissa. Dohasta sain siitä kuvan ja kuulumisia. Torstaina illalla matka jatkui Dohasta Melbourneen ja perjantaina aamupäivästä paikallista aikaa Rudi saapui Australiaan. Karanteeni kesti perjantaista seuraavan viikon maanantaihin ja koronarajoitusten vuoksi Jane ei sitä itse päässyt hakemaan vaan kuriiri kuljetti Rudin vielä osavaltion rajan yli.
| Koko lauma viimeisenä aamuna yhdessä |
Viimeksi näköjään jäi hehkuttamatta yhtä mun koiraharrastuksen kohokohtaa kun Ulla voitti erkkarin. Siis koko erkkarin. Ei vain narttuja eikä vaan nahkoja vaan koko näyttelyn. Oli BIS. Mun pikku pulleroinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti