Meinaan Ninan pentuloma. 2,5kk se suurinpiirtein kesti ja matami palasi kotiinsa ihan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Vähän jänskätti että miten mahtaa käydä kotikissa-Pulkkisen kanssa kun mammaloman talouden kissa olisi pitänyt niitata keinoja kaihtamatta... Kuuleman mukaan lempeä mammakoira lähes lentänyt kissaa jahdatessaan ja hieman hämmästykseksi ei oman kodin kissan status "kalustoon kuuluvana" ollut muuttunut miksikään. Minä ja Pulkkinen ollaan toki äärettömän iloisia tästä asiasta. Tällä hetkellä mama kasvattelee karvaa ja kerää kadotettuja lihojaan takaisin, se kun on taas antanut kaikkensa eli kalju ja kuikelo. Suunnitelmissa on steriloida Nina kun aika on sopiva, juoksuinen Nina ei ole asia jota haluan enää kokea...
Mitäs muuten kuuluu? No, Esko on pyörähtänyt muutamat näyttelyt tässä keväällä saaden eriä ja sa:ta luokkasijoituksin kaikista, paras sijoitus on ollut PU2 ja vara-cacib. Cacibeja toivotaan eli vain inteissä ollaan käyty. Suunnitelmissa on molemmat erkkarit tälle vuotta eli 28.6. Luumäellä sekä 16.8. Kotkassa, näiden lisäksi sitten koitetaan käydä noissa inteissä josko sieltä vaikka joskus napsahtaisi pari cacibia. Ulkomaan reissuja ei oo suunnitelmissa. Arvostelujakin olisi päivitettävänä kun vain saisi aikaiseksi.
Gee on hyvässä tikissä terveyden suhteen just nyt. Lueskelin jokin aika sitten jonkin blogikirjoituksen koiran stressistä näiden immuuniperäisten sairauksien laukaisijana ja olen koittanut miettiä millaista meillä oli ja mitä tapahtui ennen Keksun sairastumista. Keke steriloitiin joulukuussa 2013 ja jo muutaman päivän päästä oli ensimmäiset oireet, joita ei toki perianaalifisteliaksi tunnistettu. Stressitekijöitä tuota edeltävään vuoteen riittää. Joulukuussa 2012 kiistattoman laumanjohtajan ja tukipilarin, Viljon, poistuminen ja melkein heti perään toinen Keksun elämän tukipilari, Iitu. Tässä välissä taas laumaan tuli kantavana Nina, joka varmasti sekoitti pakkaa. Iitun poismenon jälkeen tuli pennut. Mistä näitä tietää mutta mahdollisuuksien pyörittely nyt vain kuuluu mun luonteeseen.
Keppu ja Ee on jonkin verran tottistelleet. Meillä on ollut hauskaa! Jos fiiliksen saa pysymään ja Gee pysyy terveenä voitaisiin vaikka käydä BH ja joku tokokoe. Se on äärettömän kiva harrastuskaveri kun vaan tehdään sopivassa mielentilassa ja muistan olla reilu. Mitä Eskoon tulee niin nyt tuntuu taas luistavan hyvin. Ee on pinkeenä kun pääsee tekemään ja tekee hyvällä ilmeellä. Hajut on haasteena, nenä vie ja kovasti ei voi torua, tavoitteena on ollut tehdä kotipihassa pienessä häiriössä haastavampia ja toistaiseksi kentällä käyty vain leikkimässä ja tekemässä perusasentoja. Toisinaan lelut tulee jo iloisesti käteen saakka joten voitaisiin kuvitella palaavamme miettimään noutojuttuja. Oon jotenkin kovin ihastunut ajatukseen koirasta jota voisi palkata narupallolla, tää on varmaan jotain Viljon peruja kun sille nuo nartsat oli parasta. Tekniikkaa Epen kanssa on koitettu tehdä sisällä ruualla peilin edessä ja sekin on ollut Een mielestä niin tosi tosi kivaa. Ite kun muistais että tätä sen niin kuin pitäis olla - huisin hauskaa yhdessä onnistumista! Mulla nyt vaan sattuu oleen käsissä kaksi koiraa joita pitäisi viedä ilolla ja onnistumisilla eteenpäin, niillä eväillä pitäisi vaan oppia pelaamaan mitä on.
Hupi kävi menneenä sunnuntaina MH-kuvauksessa ollen alusta loppuun saakka melkoisen rento avoin ja sosiaalinen jäppinen. Aggressiota tai puolustusta ei Hupista saatu esiin ja hyvä niin, mukavampi näin niin Katin työkaverina kuin ihan lemmikkinäkin. Kokonaisuutena Hupissa oli aika paljon samaa kuin Eskossa, ei kovinkaan suuria reaktioita ja hyväntahtoisen avoin. Ampumiseen Hupi reagoi pysähtymällä kuin toteamaan että "jaahas kuului ääni", jonka jälkeen se jatkoi niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Kuvausta ennen Hupille oli kerran ammuttu ja se oli reagoinut samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti